Mallina

Tänään toimi Vinski Hoppu Design mallina. Huomatkaa ilme ja asennot: äiti, onks pakko, emmää haluu...

Vinskillä on aikamoinen eroahdistus, asian kanssa parhaillaan taistellaan. Mieli tekisi ottaa V:lle kaveri, mutta järkevintä taitaa olla koittaa hoitaa ensin tämä eroahdistusongelma. Myöskin ennen kuin uusi kaveri saapuu perheeseemme olisi kivaa jos lenkillä ei ihan jokaisesta vastaantulevasta koirasta/kauppakassista (kyllä kauppakassikin voi oikeesti näyttää toiselta koiralta?!) vedettäisi raivarihepulia...

S

Rannalla Taalintehtaalla!

Vincent ei pidä uimisesta,
rannan lämmössä sen sijaan on ihana köllötellä, välillä kuplia latkien veden pinnalta.

Handsome devil!!

Kukkuu pitkästä aikaa! Näin komeaksi on Vincentimme kehittynyt. Tänne Suomeen tulon jälkeen kiloja on nyt tullut lisää kaikkiaan 1, 4, eli poikanen painaa siis puolisen kiloa yli kuusi. Karva on kauniisti alkanut kiiltämään, ja korvien pienet ruvet ovat kaikki parantuneet. Ainoastaan leikkaushaavat Vincent pitää itsepintaisesti auki :(. Pitäisi kai pitää housuja muutama päivä, jotta pääsisivät rauhassa paranemaan. Edelleeen V inhoaa vastaantulevia koiria, mutta rauhoittuu jo hiukan nopeammin.
Kuvat on ottanut ystäväni, Vincentin suuri rakkaus, Noora.

S

Koiranpäivät

Ei se kuulkaa niin nokonuukaa ole kenen viekussa sitä nukkuu ;)

Hassua miten kaikki kuvat Vinskistä keskittyy melkein tuohon sohvalle. Siinäpä tuo suurimman osan ajastaan viettää kyllä, varsinkin jos saa jonkun kaverin siihen lämmittäjäksi!

Vinskillä on järkyttävä karvanlähtö ollut jo jonkin aikaa. Luulisi ettei tuollaisesta karva määrästä olisi luovutettavaksi, mutta kyllä vain on, ja vielä jäljellekin näyttä jotain jäävän. Ostimme sellaisen kumisen ´"suan", joka on toiminut erittäin hyvin tällaisellä ohuella, lyhyellä karvalla.

Taitaapi olla niin ettei Vinskille tule ekjoskaan riittämään tuo kolme ulkoilutuskertaa päivässä, kallistunee vähintään neljään-viiteen. Joista muutama kerta on pelkää pissitys, ilman sen kummempaa lenkkeilyä. Nätisti hän kyllä pyytää ulos, kun on tarve. Ikävä kyllä, on itsekin jo oppinut miten ulos pääsee, joten joskus käydään ulkona ihan vaan sen takia, että pääsee haukkumaan naapurin koiria (kerrostalossa kun asumme).

Yksi kummallinen ominaisuus on paljastunut koiruudesta... Loskakeleillä lenkin jälkeen meni V. luonnollisestikin suihkun puolelle tassu- ja mahanalus-pesulle. Hullunlailla hassu otus jahtasi vedestä niitä pienenpieniä kuramurusia! Sen jälkeen onkin käyty joka päivä kymmenen kertaa vessassa tarkistamassa onko siellä kenties jotakin pyydystettävää. Lisäksi joka kertta kun joku menee toilettiin, lähtee hän tarksitamaan josko hana avattaisiin! Weird?

Taidankin jättää Hama-helmi jutun ensi kertaan, etteio kukaan erehdy luulemaan machoa koiraamme kissaksi.....

s

Smile Mon!

Siellä se pikku pirulainen piileksii taka-alalla. Saldona tänään Jeremiaalta varastettu karkki, naapurinpojan perunamuusit (suoraan lautaselta, pöydältä) ja oman kodin roskis (päivittäin).

Muuten kaikki ok!

S&J

Missä koira?

Seuralainen

Heippa! Vinskin kanssa kaikki menee edelleen hyvin. Pissoja ei ole enää pitkään aikaan löytynyt, paitsi kaverin luona pääsi liru. Olisikohan merkannut reviirikseen?
Vincentin kouluttaminen on äärettömän helppoa, kerran kun hän hoksaa mitä halutaan, ei asia juuri enää unohdu. Asiaa on toki helpottanut hänen järjetön himonsa ruokaa kohtaan ;). Tällä hetkellä hallussa on mm. komennot: istu, maahan, kuole, ylävitonen, paikka, tänne. Miten hän sitten tottelee ulkosalla, esim. muiden koirien läsnäollessa... Vielä ei ole kokeiltu, mutta arvioisin, että ei tottelisi.
Muiden koirien ohittaminen ei näes vielä oikein suju, pienestä koirasta sukeutuu varsinainen gremlinsin hirviö. Kun ilmat lämpenee, ajattelin mennä jonkinlaiseen koirankoulutukseen, jotta oppisimme olemaan parempi käytöksisiä muiden koirien läsnäollessa.

Vincent on onnellisimmillaan jonkun kainalossa rapsutettavana:

Nautintoja

Täällä kaikki hyvin. Lumen tulo saisi kuitenkin jo loppua, että Vinski pääsisi pidemmille lenkeille, raasu kun meinaa paleltua! Kuvassa hänen tämän hetkinen pukunsa, mutta tarve olisi oikein kunnon hihalliselle versiolle näillä keleillä.
Vincent on saanut hiukan lihaa luiden päälle... Espanjasta lähtiessä paino oli 4,9 kg ja viime viikolla Nintendo Wiin mukaan 6 kg tasan :). Taitaa olla aika ideaali hänelle, koitetaan pitää siinä!

Saara

Torkut

Ei se niin tarkkaa ole miten päin sitä nukkuu, kunhan on kaveri vieressä!

Jo yli viikko kotona!

Ajatus tätä blogia perustettaessa oli, niinkuin tuolla oikeassa syrjässäkin jotensakin hassusti lukee, kertoa sekä niistä hyvistä, että huonoista asioista (rescue-)koiraa otettaessa. Ollaan kuitenkin tosi "tylsiä" bloggaajia, koska eipä juuri huonoja asioita ole ollut kerrottavana! Karmien pureskelukin on jäänyt ;). Tosin tuota asiaa olen edesauttanut virittämällä tuolin oven eteen lähtiessä... Olen harjoittanut Vinskin yksin jäämistä ramppaamalla ulkosalla välillä turhankin takia, ja minusta hän jääkin jo hiukan paremmilla mielin yksin kotiin.

Ulkona käyntejä ollaan jonkin verran vähennetty, eikä vahinkoja juurikaan ole tapahtunut.
Vinski rakastaa koulutushetkiä ja reippaita kävelylenkkejä. Ostettiin tuollainen koulutuskliksutinkin, vaikkakin minusta tuntuu että poika oppii kaiken ihan silkasta yhdessäolon riemusta! Nyt hän osaa istumisen ja makuullemenon lisäksi seistä takatassuilla ja paikka-komennonkin hallitsee (tosin olen vasta kokeillut mennä noin viitisen askelta pois päin, mutta ihan hyvä alku sekin).

Nyt tulikin mieleeni yksi asia joka huolestutti hiukan. Vinskin leikkaushaava punoitti ja näytti jotensakin ilkeältä jonkin aikaa. Tänään kuitenkin haava näytti paremmalta, kuivalta ja pienemmältäkin. Tänään leikkasimme myös kynnet, ja sekin sujui ihan mukavasti.
Toistaiseksi myös muiden koirien tapaamienen sujuu aika ärhäkkäästi, pitänee alkaa keskittymään nakkien kera siihenkin asiaan...

Toivotaan, että asiat sujuvat jatkossakin!! :)

Saara

Jeremias: Kerran kun kävin lenkillä vastaan tuli vissiin yksi perhe. Tyttö ehkä oli vähän vammainen, ja yritti potkaista Vincentiä, mutta vanhempi piti hänet kurissa. Vincent selvisi säikähdyksellä.
Mummolla on koira, ja hän kävi yksi päivä meillä. Hänen koiran kanssa meni hyvin, ei muristu eikä haukuttu!

Ensimmäiset päivät ja yöt kotona

Heippistä!

Ei millään ole malttanut istua koneella, kun koiran kanssa on niin paljon tekemistä, ja hiukan myös vahtimista ;).
Aloitetaan hyvistä asioista! Vincent on sopeutunut kerrostalossa asumiseen todella hyvin, käytävän metelit eivät haittaa häntä ollenkaan. Muutenkaan hän ei ole haukkuvaa sorttia, haukun kuulee vain kun tulee poikakoiria vastaan. Ulkoilu on alkanut sujumaan oikein mukavasti, vaikkakin kylmyys hiukan rajoittaa lenkkeilyä. Ollaankin tehty useampia pieniä lenkkejä päivässä. Käytännössä noin 5-6 kertaa/pv. Tämä senkin vuoksi, että Vincent oppisi mahdollisimman äkkiä mihin tarpeet tehdään! Ja hyvin onkin oppinut. Ekoina päivinä ja yhtenä yönä on vahinkoja sattunut, mutta tuntuu, että hän ymmärtää jo nyt, mihin pissitään. Tänään ekaa kertaa pyysi itse ulos :). Vincent osaa myös jo istua, maahankin menee (jos tajuaa pyytää häntä menemään maate maton päällä, paljaalle lattialle ei mennä maate ;))...


Romulus jo kyselikin että miten ekat yömme sujuivat... Ajatus oli, että V. nukkuisi keittiössä. Ensimmäinen yö menikin ihan ok keittiössä. hiukan aikaa raasu raapi ovea, ja sitten meni nukkumaan matkaväsymystään pois. Seuraava yö keittiössä ei sujunutkaan ihan yhtä loistokkaasti... Tällaista hän sai aikaiseksi:


Sen jälkeen koiruus on nukkunut tyytyväisenä olohuoneessa... Yksin ei poika tykkää olla, mutta eiköhän sekin pian helpotu.

Saara

Koiran haku kentältä

Lauantaina klo 6.00 Hki-Vantaan kentällä oli todella jännittynyt tunnelma... Ainakin minulla! Kone oli hiukan myöhässä, joten odotusaikaa oli, mutta jutellessa muiden tulevien koiranomistajien kanssa aika kului ihan rattoisasti. Ensi tapaaminen Vincentin kanssa:

Hän jakoi kuljetuskoppansa Kikin kanssa, joka kuvissa alla. Aika rauhallisia koirat olivat, onnellisia päästessään taas ihmisten ilmoille. Hännät heilui ja makkara maistui, vaikka hiukan tietysti päät olivatkin pyörällä. Kentällä jaettiin koirien passit, ja annettiin uusille omistajille ohjeita ja kehoitukset ottaa yhteyttä, jos kysyttävää tulee.

Vinski oli reipas ja rohkea poika, hän tuli luokse ja siihen jäi. Taisi ajatella, että nyt pidetään kiinni ja lujaa ;)

Eka pissitys Suomessa, Kiki oli kuin kotonaan, ei pelännyt mitään, pyöri lumessakin kuin vanha tekijä! Vinski sen sijaan nosti kaikki mahdolliset karvat pystyyn, koitti pelotella lumen karkuun, hahah!

Tässä Kiki Vinskin "kuskin" kanssa, se oli rakkautta ensisilmäyksellä, saas nähdä josko Kikinkin tulisi tänne Saloon vielä, hänelle kun ei vielä ollut kotia löytynyt...

Saara

Vincent, rodut?

Vincentin tausta on hämärän peitossa, joten luonnollisestikaan roduistakaan ei ole tietoa. Espanjan katukoirien yhdyshenkilön arvelun mukaan Vincent saattaisi pitää sisällään portugalinpodengoa ja ehkäpä jackrusselia. Googlailin portugalipodengon, alla kuvia jotka mielestäni muistuttivat eniten Vincentiä, aikamoinen yhdennäköisyys? Teksti ja kuvat napattu Suomen podengoyhdistyksen sivuilta.

Portugalinpodengo on Portugalin kansallisrotu. Se on alkukantainen ja vanha koirarotu ja sitä käytetään kotimaassaan yhä edelleen alkuperäisessä käytössään metsästyksessä.
Portugalinpodengoja on kahta eri karvanlaatua; lyhytkarvainen ja karkeakarvainen sekä kolmea eri kokoa; iso, keskikokoinen ja pieni. Näin ollen rotumuunnoksia on yhteensä kuusi. Rotumuunnokset eroavat toisistaan lähinnä koon puolesta, muuten niiden on tarkoitus olla luonteenpiirteitä myöten samanlaisia.
Portugalinpodengo on iloinen, valpas, eloisa ja ystävällinen, mutta myös peloton ja erittäin toimelias ja aktiivinen koira. Siitä on todella helppo pitää, mm. sen tomeruuden vuoksi, vaikka sen herkkähaukkuisuus saattaa koitua joskus ongelmaksikin asti. Portugalinpodengo saattaa alkuperästään ja alkukantaisuudestaan johtuen olla toisinaan hieman varautunut kohdatessaan uusia tilanteita ja asioita. Tätä ei kuitenkaan saa sekoittaa arkuuteen, sitä portugalinpodengo ei missään nimessä saa olla.


Portugalinpodengo todella kiintyy omistajaansa ja on yleensä ystävällinen myös lapsille ja toisille koirille edellyttäen, että on saanut niihin jo pennusta asti tutustua. Se vaatii liikuntaa ja huomiota ja pitää leikkimisestä. Se siis sopii monenlaiseen harrastamiseen ja on aktiiviselle ihmiselle hyvä valinta. Portugalinpodengoille sopivia harrastuksia ovat mm. vinttikoirien maastojuoksu, agility, jäljestys sekä näyttelyt.

Portugalinpodengoa on muunneltu todella vähän jalostuksella ja siksi sitä voidaan pitää perusterveenä rotuna. Muutama Legg-Perthesin tautitapaus on ilmennyt, samoin pari epilepsia- ja patella luksaatio-tapausta. Nykyään suositellaan ennen jalostukseen käyttämistä tutkituttamaan koiralta ainakin silmät ja polvet.


Historiaa

Portugalinpodengolla, kuten sen lähisukulaisina pidetyillä ja sen kanssa samankaltaisilla muilla välimerenalueen roduilla, on varsin monimuotoinen menneisyys ja kehityshistoria. Portugalinpodengon alkuperästä on monenlaisia teorioita, tässä niistä todennäköisin, joka on myös liitetty tulevaan uuteen Portugalissa 2006 hyväksyttyyn rotumääritelmään.
Portugalinpodengo on tyypiltään alkukantainen koira, jonka juuret löytyvät todennäköisesti foinikialaisten ja roomalaisten Iberian niemimaalle mukanaan tuomista koirista Antiikin aikakaudella. 700-luvulla nämä koirat sekoittuvat maurien mukanaan tuomiin koiriin ja saivat niistä vaikutteita.
Tämän risteytymisen tuloksena syntynyt rotu mukautui ja sopeutui ajan myötä Portugalin maastoon ja ilmastoon ja oli lähtökohtana sille rodulle minkä nykyisin tunnemme Portugalinpodengona. Portugalinpodengo kehittyi morfologisesti vuosisatojen ajan käyttötarkoituksensa mukaisesti. Pienestä portugalinpodengosta tuli 1400-luvulla myös löytöretkeilijöiden apulainen rottien hävittämiseen laivoilta. Tällä tavalla se levisi myös Atlantin toiselle puolelle.

Ei kauaakaan enää koiruuden kotiutumiseen :D. Pedit on ommeltu, sekä keittiöön (josta tulee Vincentin oma "huone"), että olohuoneeseen. Kaikki muukin pitäisi olla kondiksessa, ruokia myöten. Enää koira puuttuu!

Saara

Lisää Vincentistä

Täällä Jeremias moi! Jännittää kovin kun Vincent tulee meille. Mikko (äitin pojkvän) ei ole kovin innostunut Vincentistä, toivottavasti innostuu myöhemmin. Tarhalta sanottiin, ettei Vincent vedä hihnassa ollenkaan, mutta videossa näytti ihan erilaiselta... Äiti tekee Vincentille puvun, mikä on lepardi kankaasta tehty, myös sadetakin tekonahasta. Laitetaan kuvia myöhemmin. Peti on vielä tekemättä. Ei kai muuta.


Jeremias

Valmistautumista ja kirjavinkkejä

Hei taasen! Onpas kivaa, että täällä on jo ollut näin monta kävijää! Jeremias on Turussa, eikä ole vielä edes nähnyt kuinka monta kommenttia tänne on kertynyt :). On varmasti tyytyväinen kun kuulee!

Vincentin Suomeen saapumispäivämäärä on muuttunut, tarhalle oli ilmoittautunut lentokummi tämän kuun lopulle, elikkäs saammekin dogin jo tässä kuussa kotiin! Tasan kahden viikon päästä espanjalaiset ystävämme saapuvat kylmään pohjolaan uusiin koteihinsa. Silti jotenkin luulen, että uudet omistajat saattavat olla jännittyneempiä, kuin ensi kertaa lentävät haukut...

Olemme valmistautuneet V:n tuloon mm. hankkimalla pannan, hihnan, ruoka- ja vesikupit ja shampoon (suositellaan, että rescuekoira pestään melko pian sen kotiuduttua). Hankittavien asioiden lista on pitkä, vielä puuttuu ainakin loishäätö, matokuuri, kuljetusboksi (jonka ajattelin lainata ekaa automatkaa varten), oma peti, luut, ruoat ja (aktivointi)lelut... Mitähän muuta vielä?
Toinen valmistautumismuotomme on ollut koirakirjojen ahkera pänttääminen. Vaikka olenkin omistanut koiria aiemminkin, halusin palauttaa asioita mieleeni, ja auttaahan tuo lukeminen tähän odotukseenkin. Minulle uusi tuttavuus on Cesar Milan.


Jenkeissä suosionsa saavuttanut sympaattinen Milan tekee ohjelmaa nimeltä The Dog Whisperer (tiedän, aika cheesy!). Yhden kirjan lukeneena, suosittelen. Ikävä kyllä sarjaa ei näe Suomessa käsittääkseni lainkaan maksuttomilta kanavilta. Minä vilkaisin muutaman pätkän kylläkin you tubesta, ja tokihan niitä tilailtua saa, jos oikein innostuu. Minä kuitenkin koen, että asian ytimen ymmärtää ihan mukavasti kirjastakin.


Myös Victoria Stillwell:in kirja Koirani vai minä on minusta hyvää luettavaa. Milanin kirja pitää sisällään tietoa koiran laumakäyttäytymisestä, jota käyttämällä saat koirastasi kasvatettua tasapainoisen ja hyvän lemmikin. Victorian kirjasta taasen saa oikein hyvä vinkkejä koulutukseen.

Sellaisia mietteitä tällä erää!

PS. Jos matkustat esim. lomalle Espanjaan, voit ilmoittautua lentokummiksi esim. täällä. Tehtävä ei ole vaikea, ja tälläkin hetkellä moni koira kaipaa kipeästi tikettiä pois tulvivilta tarhoilta.

Saara

Vincent the Movie

Tässä yksi videoista, jotka olemme saaneet Benalmadenan tarhalta. On ollu tosi mukavaa saada koirasta myös liikkuvaa kuvaa, saa paljon paremman kuvan hauvelista!! Olemme saaneet myös lisää valokuvia, jotenka Vincentin varaamisen jälkeen nämäkin ovat rikastaneet odotustamme.

Saara ja Jeremias

Varmistettu!

Näin äkkiä asiat sitten tapahtui, Vincent on varattu meille!

Vielä emme tiedä koska V. lentää Suomeen, mutta helmikuussa kuitenkin. Kun koiruus on tarhalta varattu, se leikataan, jotenka nyt on hällä sellainen koettelemus edessä. Onneksi toipuminen on nopeaa, varsinkin uroksilla. Josko vaikka leikkaaminen hiukan avittaisi tuohon V:n uroksia kohtaan kokemaan agressiivisuuteen? Saattaapi tietysti johtua myös pelosta... Ne asita nähdään kun koiruutemme saapuu kotiin! Toivotaan että kaikki menee hyvin, eikä esim. mitkään sairaudet estää herraa lentämästä.
Nyt meillä on sitten aikaa lukea loput kirjastosta lainaamistani sadasta koirakirjasta. Ja tietenkin hommata kaikki tarvikkeet, joita tarvitaan. Lista tuntuu jo olevan kohtalaisen pitkä. Mitenköhän osaan ostaa oikean kokoisen pannan?! Mahdollisimman paljon kai vain säätövaraa.. Ja matkustuskopan koko? Huuui, onpas tämä kaikki niin jännää, pitkästä aika kodissani on taas kohta koira!

Saara

Odotus

Tämä blogi kertoo meidän perheeseemme (minä, noin 30v ;), Saara ja poikani, Jeremias, 10 v.) tulevasta uudesta jäsenestä.
Aloitamme blogin vielä tietämättä onko toivomamme koiruus saatu varattua meille, toivotaan tiedon saapuvan viimeistään huomenna, jotta voimme alkaa valmistautua!

16.11.09 saapui Benalmadenan koiratarhaan, Puebloon Vincent. Näin kuvaillaan Vincentiä Espanjan Katukoirat r.y. :n sivuilla:

Vincent on noin vuoden ikäinen poika, jonka eräs nainen löysi maaseudulta ja toi tarhalle kotia hakemaan. Vincent on pieni, mutta pippurinen ja hän rakastaa aikuisia sekä lapsia. Kissat ei tule kuuloonkaan eikä myös toiset urokset. Vincent uskoo olevansa suuri koira ja myös käyttäytyy näin, mutta hän on kuitenkin todella hiljainen poika. Vincent kävelee upeasti hihnassa ja pitää autoilusta varsinkin etupenkillä tassut kojelaudalla. Hänellä on pumpulin pehmeä lyhyt turkki ja hienot hampaat. Vincent on 28 cm korkea ja painaa 4 kiloa.

Olisiko Vincent etsimämme...


Seuraa blogiani Bloglovinin avulla