Jo yli viikko kotona!

Ajatus tätä blogia perustettaessa oli, niinkuin tuolla oikeassa syrjässäkin jotensakin hassusti lukee, kertoa sekä niistä hyvistä, että huonoista asioista (rescue-)koiraa otettaessa. Ollaan kuitenkin tosi "tylsiä" bloggaajia, koska eipä juuri huonoja asioita ole ollut kerrottavana! Karmien pureskelukin on jäänyt ;). Tosin tuota asiaa olen edesauttanut virittämällä tuolin oven eteen lähtiessä... Olen harjoittanut Vinskin yksin jäämistä ramppaamalla ulkosalla välillä turhankin takia, ja minusta hän jääkin jo hiukan paremmilla mielin yksin kotiin.

Ulkona käyntejä ollaan jonkin verran vähennetty, eikä vahinkoja juurikaan ole tapahtunut.
Vinski rakastaa koulutushetkiä ja reippaita kävelylenkkejä. Ostettiin tuollainen koulutuskliksutinkin, vaikkakin minusta tuntuu että poika oppii kaiken ihan silkasta yhdessäolon riemusta! Nyt hän osaa istumisen ja makuullemenon lisäksi seistä takatassuilla ja paikka-komennonkin hallitsee (tosin olen vasta kokeillut mennä noin viitisen askelta pois päin, mutta ihan hyvä alku sekin).

Nyt tulikin mieleeni yksi asia joka huolestutti hiukan. Vinskin leikkaushaava punoitti ja näytti jotensakin ilkeältä jonkin aikaa. Tänään kuitenkin haava näytti paremmalta, kuivalta ja pienemmältäkin. Tänään leikkasimme myös kynnet, ja sekin sujui ihan mukavasti.
Toistaiseksi myös muiden koirien tapaamienen sujuu aika ärhäkkäästi, pitänee alkaa keskittymään nakkien kera siihenkin asiaan...

Toivotaan, että asiat sujuvat jatkossakin!! :)

Saara

Jeremias: Kerran kun kävin lenkillä vastaan tuli vissiin yksi perhe. Tyttö ehkä oli vähän vammainen, ja yritti potkaista Vincentiä, mutta vanhempi piti hänet kurissa. Vincent selvisi säikähdyksellä.
Mummolla on koira, ja hän kävi yksi päivä meillä. Hänen koiran kanssa meni hyvin, ei muristu eikä haukuttu!