tiistai 23. helmikuuta 2010

Nautintoja




Täällä kaikki hyvin. Lumen tulo saisi kuitenkin jo loppua, että Vinski pääsisi pidemmille lenkeille, raasu kun meinaa paleltua! Kuvassa hänen tämän hetkinen pukunsa, mutta tarve olisi oikein kunnon hihalliselle versiolle näillä keleillä.
Vincent on saanut hiukan lihaa luiden päälle... Espanjasta lähtiessä paino oli 4,9 kg ja viime viikolla Nintendo Wiin mukaan 6 kg tasan :). Taitaa olla aika ideaali hänelle, koitetaan pitää siinä!

Saara

tiistai 16. helmikuuta 2010

Torkut


Ei se niin tarkkaa ole miten päin sitä nukkuu, kunhan on kaveri vieressä!



tiistai 9. helmikuuta 2010

Jo yli viikko kotona!

Ajatus tätä blogia perustettaessa oli, niinkuin tuolla oikeassa syrjässäkin jotensakin hassusti lukee, kertoa sekä niistä hyvistä, että huonoista asioista (rescue-)koiraa otettaessa. Ollaan kuitenkin tosi "tylsiä" bloggaajia, koska eipä juuri huonoja asioita ole ollut kerrottavana! Karmien pureskelukin on jäänyt ;). Tosin tuota asiaa olen edesauttanut virittämällä tuolin oven eteen lähtiessä... Olen harjoittanut Vinskin yksin jäämistä ramppaamalla ulkosalla välillä turhankin takia, ja minusta hän jääkin jo hiukan paremmilla mielin yksin kotiin.

Ulkona käyntejä ollaan jonkin verran vähennetty, eikä vahinkoja juurikaan ole tapahtunut.
Vinski rakastaa koulutushetkiä ja reippaita kävelylenkkejä. Ostettiin tuollainen koulutuskliksutinkin, vaikkakin minusta tuntuu että poika oppii kaiken ihan silkasta yhdessäolon riemusta! Nyt hän osaa istumisen ja makuullemenon lisäksi seistä takatassuilla ja paikka-komennonkin hallitsee (tosin olen vasta kokeillut mennä noin viitisen askelta pois päin, mutta ihan hyvä alku sekin).

Nyt tulikin mieleeni yksi asia joka huolestutti hiukan. Vinskin leikkaushaava punoitti ja näytti jotensakin ilkeältä jonkin aikaa. Tänään kuitenkin haava näytti paremmalta, kuivalta ja pienemmältäkin. Tänään leikkasimme myös kynnet, ja sekin sujui ihan mukavasti.
Toistaiseksi myös muiden koirien tapaamienen sujuu aika ärhäkkäästi, pitänee alkaa keskittymään nakkien kera siihenkin asiaan...


Toivotaan, että asiat sujuvat jatkossakin!! :)

Saara

Jeremias: Kerran kun kävin lenkillä vastaan tuli vissiin yksi perhe. Tyttö ehkä oli vähän vammainen, ja yritti potkaista Vincentiä, mutta vanhempi piti hänet kurissa. Vincent selvisi säikähdyksellä.
Mummolla on koira, ja hän kävi yksi päivä meillä. Hänen koiran kanssa meni hyvin, ei muristu eikä haukuttu!

torstai 4. helmikuuta 2010

Ensimmäiset päivät ja yöt kotona

Heippistä!

Ei millään ole malttanut istua koneella, kun koiran kanssa on niin paljon tekemistä, ja hiukan myös vahtimista ;).
Aloitetaan hyvistä asioista! Vincent on sopeutunut kerrostalossa asumiseen todella hyvin, käytävän metelit eivät haittaa häntä ollenkaan. Muutenkaan hän ei ole haukkuvaa sorttia, haukun kuulee vain kun tulee poikakoiria vastaan. Ulkoilu on alkanut sujumaan oikein mukavasti, vaikkakin kylmyys hiukan rajoittaa lenkkeilyä. Ollaankin tehty useampia pieniä lenkkejä päivässä. Käytännössä noin 5-6 kertaa/pv. Tämä senkin vuoksi, että Vincent oppisi mahdollisimman äkkiä mihin tarpeet tehdään! Ja hyvin onkin oppinut. Ekoina päivinä ja yhtenä yönä on vahinkoja sattunut, mutta tuntuu, että hän ymmärtää jo nyt, mihin pissitään. Tänään ekaa kertaa pyysi itse ulos :). Vincent osaa myös jo istua, maahankin menee (jos tajuaa pyytää häntä menemään maate maton päällä, paljaalle lattialle ei mennä maate ;))...


Romulus jo kyselikin että miten ekat yömme sujuivat... Ajatus oli, että V. nukkuisi keittiössä. Ensimmäinen yö menikin ihan ok keittiössä. hiukan aikaa raasu raapi ovea, ja sitten meni nukkumaan matkaväsymystään pois. Seuraava yö keittiössä ei sujunutkaan ihan yhtä loistokkaasti... Tällaista hän sai aikaiseksi:


Sen jälkeen koiruus on nukkunut tyytyväisenä olohuoneessa... Yksin ei poika tykkää olla, mutta eiköhän sekin pian helpotu.

Saara

maanantai 1. helmikuuta 2010

Koiran haku kentältä


Lauantaina klo 6.00 Hki-Vantaan kentällä oli todella jännittynyt tunnelma... Ainakin minulla! Kone oli hiukan myöhässä, joten odotusaikaa oli, mutta jutellessa muiden tulevien koiranomistajien kanssa aika kului ihan rattoisasti. Ensi tapaaminen Vincentin kanssa:


Hän jakoi kuljetuskoppansa Kikin kanssa, joka kuvissa alla. Aika rauhallisia koirat olivat, onnellisia päästessään taas ihmisten ilmoille. Hännät heilui ja makkara maistui, vaikka hiukan tietysti päät olivatkin pyörällä. Kentällä jaettiin koirien passit, ja annettiin uusille omistajille ohjeita ja kehoitukset ottaa yhteyttä, jos kysyttävää tulee.


Vinski oli reipas ja rohkea poika, hän tuli luokse ja siihen jäi. Taisi ajatella, että nyt pidetään kiinni ja lujaa ;)


Eka pissitys Suomessa, Kiki oli kuin kotonaan, ei pelännyt mitään, pyöri lumessakin kuin vanha tekijä! Vinski sen sijaan nosti kaikki mahdolliset karvat pystyyn, koitti pelotella lumen karkuun, hahah!



Tässä Kiki Vinskin "kuskin" kanssa, se oli rakkautta ensisilmäyksellä, saas nähdä josko Kikinkin tulisi tänne Saloon vielä, hänelle kun ei vielä ollut kotia löytynyt...

Saara

torstai 28. tammikuuta 2010

Vincent, rodut?

Vincentin tausta on hämärän peitossa, joten luonnollisestikaan roduistakaan ei ole tietoa. Espanjan katukoirien yhdyshenkilön arvelun mukaan Vincent saattaisi pitää sisällään portugalinpodengoa ja ehkäpä jackrusselia. Googlailin portugalipodengon, alla kuvia jotka mielestäni muistuttivat eniten Vincentiä, aikamoinen yhdennäköisyys? Teksti ja kuvat napattu Suomen podengoyhdistyksen sivuilta.


Portugalinpodengo on Portugalin kansallisrotu. Se on alkukantainen ja vanha koirarotu ja sitä käytetään kotimaassaan yhä edelleen alkuperäisessä käytössään metsästyksessä.
Portugalinpodengoja on kahta eri karvanlaatua; lyhytkarvainen ja karkeakarvainen sekä kolmea eri kokoa; iso, keskikokoinen ja pieni. Näin ollen rotumuunnoksia on yhteensä kuusi. Rotumuunnokset eroavat toisistaan lähinnä koon puolesta, muuten niiden on tarkoitus olla luonteenpiirteitä myöten samanlaisia.
Portugalinpodengo on iloinen, valpas, eloisa ja ystävällinen, mutta myös peloton ja erittäin toimelias ja aktiivinen koira. Siitä on todella helppo pitää, mm. sen tomeruuden vuoksi, vaikka sen herkkähaukkuisuus saattaa koitua joskus ongelmaksikin asti. Portugalinpodengo saattaa alkuperästään ja alkukantaisuudestaan johtuen olla toisinaan hieman varautunut kohdatessaan uusia tilanteita ja asioita. Tätä ei kuitenkaan saa sekoittaa arkuuteen, sitä portugalinpodengo ei missään nimessä saa olla.



Portugalinpodengo todella kiintyy omistajaansa ja on yleensä ystävällinen myös lapsille ja toisille koirille edellyttäen, että on saanut niihin jo pennusta asti tutustua. Se vaatii liikuntaa ja huomiota ja pitää leikkimisestä. Se siis sopii monenlaiseen harrastamiseen ja on aktiiviselle ihmiselle hyvä valinta. Portugalinpodengoille sopivia harrastuksia ovat mm. vinttikoirien maastojuoksu, agility, jäljestys sekä näyttelyt.

Portugalinpodengoa on muunneltu todella vähän jalostuksella ja siksi sitä voidaan pitää perusterveenä rotuna. Muutama Legg-Perthesin tautitapaus on ilmennyt, samoin pari epilepsia- ja patella luksaatio-tapausta. Nykyään suositellaan ennen jalostukseen käyttämistä tutkituttamaan koiralta ainakin silmät ja polvet.



Historiaa

Portugalinpodengolla, kuten sen lähisukulaisina pidetyillä ja sen kanssa samankaltaisilla muilla välimerenalueen roduilla, on varsin monimuotoinen menneisyys ja kehityshistoria. Portugalinpodengon alkuperästä on monenlaisia teorioita, tässä niistä todennäköisin, joka on myös liitetty tulevaan uuteen Portugalissa 2006 hyväksyttyyn rotumääritelmään.
Portugalinpodengo on tyypiltään alkukantainen koira, jonka juuret löytyvät todennäköisesti foinikialaisten ja roomalaisten Iberian niemimaalle mukanaan tuomista koirista Antiikin aikakaudella. 700-luvulla nämä koirat sekoittuvat maurien mukanaan tuomiin koiriin ja saivat niistä vaikutteita.
Tämän risteytymisen tuloksena syntynyt rotu mukautui ja sopeutui ajan myötä Portugalin maastoon ja ilmastoon ja oli lähtökohtana sille rodulle minkä nykyisin tunnemme Portugalinpodengona. Portugalinpodengo kehittyi morfologisesti vuosisatojen ajan käyttötarkoituksensa mukaisesti. Pienestä portugalinpodengosta tuli 1400-luvulla myös löytöretkeilijöiden apulainen rottien hävittämiseen laivoilta. Tällä tavalla se levisi myös Atlantin toiselle puolelle.


Ei kauaakaan enää koiruuden kotiutumiseen :D. Pedit on ommeltu, sekä keittiöön (josta tulee Vincentin oma "huone"), että olohuoneeseen. Kaikki muukin pitäisi olla kondiksessa, ruokia myöten. Enää koira puuttuu!

Saara

tiistai 19. tammikuuta 2010

Lisää Vincentistä

Täällä Jeremias moi! Jännittää kovin kun Vincent tulee meille. Mikko (äitin pojkvän) ei ole kovin innostunut Vincentistä, toivottavasti innostuu myöhemmin. Tarhalta sanottiin, ettei Vincent vedä hihnassa ollenkaan, mutta videossa näytti ihan erilaiselta... Äiti tekee Vincentille puvun, mikä on lepardi kankaasta tehty, myös sadetakin tekonahasta. Laitetaan kuvia myöhemmin. Peti on vielä tekemättä. Ei kai muuta.


Jeremias